13. elokuuta 2012

Päiväkirjamerkintä 7.7. illalla


Grizzly-Bear Cab saved us from the airport & found us a motel for the first night. Originally Gus Karpes, Kanoepeople, promised to meet us at the airport, but when our flight changed to later one, Gus told us, that your plane arrives after work hours, so we can´t come. Customer service the Kanoepeople way. I was really pissed off.

"Helsinki - Lontoo - Calgary - Whitehorse - Motel Casa Loma. Olihan lento! Riitta ja Tuula saattavat meidät kentälle ja matka Lontooseen menee hyvin. Heathrow on pullollaan ihmisiä, liekö menossa Olympialaisiin. Minulla on käsimatkatavaroissa kamerat ja muu elektroniikka, mm. aurinkokenno-akku -yhdistelmä, jota turvatarkastaja ei varmaan ole ikinä nähnyt, koska hän ottaa kassini sivuun.

Ennen minua on äiti ja kolme lasta kauko-idästä. Heidän lentolaukustaan löytyy pieni lelukaupallinen leluja ja ihan pohjalta lasten juomapullot, jotka ystävällinen tarkastaja takavarikoi. "No liquids." Ei tässä mitään, mutta kunnon englantilainen tarkastaja korvaa tekemänsä takavarikon ja pakkaa lelut takaisin kassiin. Tavarat turpoavat, kun ne otetaan kassista. Takaisinpanopalapeli kestää ja kestää.

Tuijotan murhanhimoisena turvatarkastuksen naapurikaistaa, jossa henkilökunta seisoo toimettomana, koska kukaan ei ole tullut heidän koneelleen häiriköimään. Heille ei tullut mieleenkään ottaa kassiani ja helpottaa naapurilinjan ruuhkaa. Eihän niin saa tehdä.

Tarkastajani katselee aurinkokennoa ihastellen, nyökkää ja pakkaa sen takaisin laukkuuni. Tähän kuluu se 20 minuuttia, jotka myöhästyimme Vancouverin lennon check-inistä. Portti ei ole kiinni, olisimme ehtineet koneeseen, mutta virkailija on sitä mieltä, että olimme hänen tiskiltään 20 minuuttia myöhässä. Hän lohduttaa, että vastuu ei ole meidän, vaan Supersaver oli myynyt meille liian tiukan vaihdon. Vaihtoaikaa pitää olla 1,5 tuntia, teillä on vain tunti ja varttti. Hän ei voi auttaa enempää, koska emme ole vielä Air Canadan lennolla, vaan tämä koskee edellistä BEA:n lentoa Helsingistä. Heidän (Finnairin) ei kuulemma olisi pitänyt hyväksyä meitä koneeseen.

Menemme BEA:n tiskille. Jokaisen luukun edessä on useita samassa jamassa olevia ihmisiä. Toiset totaalipaskiksessa, toiset coolina. Tällä kertaa valitsen Laurin neuvosta naispuolisen henkilön vastapeluiriksi. Kun pääsemme tiskille, asia järjestyy helposti. Pääsimme toiseen koneeseen. joka lähtee Vancouverin sijasta  Calgaryyn kahden tunnin päästä. Ehdimme siellä vielä Whitehorsen lennolle.

Odotushallissa huomaamme, että lentomme myöhästyy neljä tuntia. Myöhästymme jatkolennosta. Joudumme mahdollisesti yöpymään Calgaryssä. Ilmoitan muutoksen Riitalle, joka panee sen e-mailina eteenpäin Kanoe Peoplen Gus Carpesille, joka oli luvannut, että meitä tullaan koneelle vastaan.

Calgaryssa meille kerrotaan, että ehdimme Whitehorseen iltakoneella. Taas viesti Riitalle ja Riitta lähettää e-mailin Gusille. "Your plane arrives after hours - we can't come" oli vastaus. En voi kuvitella, että Erästelyn Arto tai kuka tahansa suomalainen eräyrittäjä vastaisi noin toiselta puolelta maapalloa tuleville asiakkailleen. Olin tyrimistynyt.

En ollut tajunnut varata majoituista etukäteen, koska uskoin tilaa löytyvän, varsinkin kun Kanoe People oli luvannut tulla vastaan.

Saavumme Whitehorseen 27 tunnin reissaamisen jälkeen klo 23 paikallista aikaa. Ennenkuin saamme tavarat ulos, on kaksi hotelli-shuttle-bussia lähtenyt tyhjin käsin kentältä. Nappaan jäljelläolevan taksin ja pyydän häntä odottamaan. Grizzly Bear Cab, tietysti.

Grizzly ei hätkähdä tavaroittemme määrää "this is a big car". Kaupungin hotellit ovat kuulemma viimeistä sijaa myöten täynnä, mutta hän tietää paikan. Kentän lähellä on Casa Loma -motelli. Aikamoinen rotankolo, mutta saamme huoneen. Ensimmäisestä kerroksesta ja vielä niin, että Grizzly pääsee oven eteen.

Ihana päästä nukkumaan.