25. syyskuuta 2012

Jaakko heittää lämpöisen kiven — 25.7.




Even on the Peel (about 1 mile down from the Taco Bar) we are careful with our canoe. We pull it close to the camp & tie it up.
Keskiviikkoaamu 25.7.

Aurinko – sen lämpö herättää seitsemän maissa. Avaan teltan luukkuja. Kevyt tuuli vilvoittaa ja uni jatkuu.
Täydellinen hiljaisuus. Mitä nyt paarmat pörrää teltan hyttysverkon takana.
Lauri on tehny tulet ja lämmittänyt vettä aamupuuroa (yäk!) varten. Pakko mennä puurolle, vaikka vatsa toimii muutenkin.

Vesi joessa näyttää nousevan. Olemme aika matalassa rannassa. Toivotaan, ettei joki aja meitä Jaakonpäivän kunniaksi evakkoon.
Setvin äsken karttojamme. Tarkemmista kartoista puuttuu 50 kilomterin osuus Peeljokea. Tuskin eksymme.

Keskiviikko 25.7.

Lepopäivä tekee hyvää. Kun ainoa tekeminen on melonta, niin leiripuuhastelu pakottaa rentoutumaan.
Välillä istumme Laurin kanssa pitkään puhumatta. Omissa ajatuksissamme. Varmaan molemmat miettivät kulunutta kahta viikkoa.

Saan sentään pestyä yöpaitana pitämäni ohuen fleecen, pitkähihaisen Muston aluspaidan ja yhdet kalsarit. Helteinen aurinko ja kevyt tuuli kuivattaa pyykin hetkessä. Pakkaan kuivapuvun pois. Vesi ja ilma ovat läpöisiä, en tarvitse kuivapukua sileää Peeljokea meloessa.

Vilskettä: Vesitaso tuli lännen suunnasta, kiersi leirimme yli ja laskeutui ylävirran puolelle hakemaan jonkun porukan pois. Kiikaroimme konetta, ei ollut käyttämämme Black Sheepin väreissä. Pontooniin sidottu kanootti on keltainen. Tai ehkä siinä on kaksi kanoottia sisäkkäin, emme näe niin tarkasti.

Syömme kahdesti porkkana-peruna-pussisipulikeittoa. Nyt on perunat ja porkkanat syöty. Laitan aamuksi papuja turpoamaan. Pavut ja Corned Beef on tymäkkä aamiainen. Jaksaa meloa. 

Illalla muistan vielä heittää Laurin toivomuksesta lämpöisen Jaakonpäivän kiven. Heitän kaksi. Toisen heiton filmasin ja toisesta molskahduksesta otin stillkuvan.

Päivän puheenaiheena on melonta. Kuinka eri ihmisille sillä on niin erilainen merkitys. Lajin pahimmaksi edustajaksi nimesimme muutaman naisen ja ämmämäisen miehen, jotka haluavat turvallisuuteen vedoten jokaisen harrastavan tätä lajia juuri oikealla tavalla. Heidän tavallaan.

Illan ohjelma on ampiaistanssi pyyhkeillä huiskien teltan ympärillä. Jostain syystä kolme meluisaa pörriäistä haluaa välttämättä sisä- ja ulkoteltan väliin pörräämään. Ne osaavat tulla välikköön vaikka ihan maan rajasta teltan liepeen alta. Sen jälkeen ne pörräävät hullun lailla teltan topissa ikäänkuin paniikissa ulospääsyä etsien. Emme kumpikaan ymmärrä ampiaissen logiikkaa.

Vielä vesitasosta. Tai oikeammin porukasta, joka lähti kotiin.Arvelemme heidän meloneen jonkun toisen Peel-joen sivuhaaran. Jos he olisivat lähteneet Dua Lakesilta meidän jälkeemme, he tuskin olisivat meloneet näin nopeasti alas. Tuli mieleen, että toivottavasti lentäjä tai melojat kertovat Kanoepeoplelle, että näkivät leirimme. Ja vielä parempi, jos sana kiirii Suomeen.

Viikon päästä keskiviikkoaamuna meillä on treffit noutoauton kanssa Dempster highwayn lossilla. Jos säät suosii, loppumatka ei ole ongelma. Emme toivo pohjoistuulta.

Teltan sivulokerossa kelloni lämpömittari näyttää 32 astetta celsiusta! Mulla on vielä aurinkokenno ja Riitan kamera latuuksissa teltan aktolla. Nappaan ne ois ja sitten nukkumaan.
Nati 21.52 Gulak – 200 km / 99 m togo



18. syyskuuta 2012

Ollaan me kovia jätkiä – 24.7.

Honestly: we are tough guys. We made it with flying colours! The Snake.

Tiistai 24.7.

Peelriver vähän ohi Taco Barista, mistä vesitaso yleensä hakee Snakeriverin melojat pois.
Ihana hiljaisuus. Ei kuulukosken kohinaa, sade ei ropise teltan kattoon eikä tuuli paukuta teltan liepeitä.

Viimeyö oli mahdoton, illalla alkanut, vihaisesti puuskaileva tuuli kiusasi aamuun saakka.
Emme saa aamiaista, kun tuuli puhaltaa nuotion lämmön kattilan ohi. Siirrämme nuotion hiiltynyt klapi kerrallaan suojaisempaan paikkaan. Meillä on limsapullollinen turvonneita ruskeita papuja. Keitämme ne valmiiksi ja suurustamme pavut puolella purkillisella corned beefiä. Päälle kahvit.
On sen verran tukeva aamiainen, että jaksamme meloa koko päivän muutamalla välipalanäkkärillä ja purkillisella säilykepersikoita. Edes nyt illalla emme tehneet lämmintä ruokaa.

Melomme pari ensimmäistä tuntia puuskaiseen vastatuuleen. Päivä on lämmin ja meno on sen verran raskasta, että olemme valmiit jäämään vielä yhdeksi yöksi Snakeriverin puolelle.

En pidä ajatuksesta, että menisi vielä yksi yö miettiessä, minkälainen hornankattila Snake ja Peelriverin kohtaaminen on näin isolla vedellä. En edes tiedä tarkkaa kilometrimäärää risteykseen.

Peel tulee vastaan kuin varkain. Ison töyrään takana joki vaan levenee ja virrat kohtaavat toisensa rauhallisesti. Tuul i tyntyy ja melomme lämpimässä aurinkloisessa illassa mahtavaa Peeliä ihaillen.
Toisella yrittämällä löytyy leiri, johon jäämme kahdeksi yöksi. Olemme aikataulusta hieman edellä, joten pitää malttaa levätä, kun joen vaativin osuus on ilmiselvästi takana.

Tällä vedellä Snakeriver oli oikeasti vaarallinen. Kosket eivät olleet pahoja, mutta virran nopeus ja iso vesimäärä tekivät melonnasta haasteen. Monin paikoin vesi oli niin korkealla, että kumpikin uoman molemmat rannat olivat jopa kilometrien matkalla mahdottomia rantautua. Alun 265 kilometrin matkalla joki virtasi tavalla tai toisella kuin koski.

Yhdellä kanootilla liikuessa ei ollut varaa virheisiin. Jos olisimme kaatuneet, se olisi ollut katastrofi. Joen koko 300 kilometrin matkalle gepsi näyttää liikkeelläolon keskinopeudeksi 10,2 kilometriä tunnissa. Se sisältää myös kantomatkat Duo Lakesista (0,5 km/t) ja Ison kanjonin ohituksen, jossa 300 metrin matkaan kului päivä.

Luontokokemuksiin tulee uusi lisä, suden jäljet Snakeriverin viimeisellä taukopaikalla.
23.31 täydessä erämaan hiljaisuudessa. Nati + Gulak. 200 km / 99 m togo, pudotus  0,9 m/km

16. syyskuuta 2012

Elämä hymyilee, joki ei ihan – 23.7.


My 63:rd birthday! I hoped that the rest of the journey is rainfree.

Maanantaiaamu 23.7.

Kauhukuvasade: sataa ja vesi nousee niin, että varustesäkit lähtevät ajelehtimaan virran mukana. Ruokatynnyri kolistelee perästä. Sitten vesi alkaa kuohata teltan ympärillä ja pitää rynätä pelastamaan mitä voi. Tällainen sade piti illalla hereillä reilun tunnin. Herkeämätöntä, kiivasta ropinaa. Oli helpotus, kun vihdoin tuli hiljaisuus ja pääsin uneen.

Nyt juuri alkoi aamusade. Täpärästi ehdin käydä pissalla ja tsekkaamassa, että joen pinta on edelleen laskenut päivittäisistä sadekuuroista huolimatta. Vielä pienet nokoset sateen ropinassa. Hauska alku syntymäpäivälleni. Saisipa lahjaksi kuivan loppumatkan

Eikö meillä ole sadekampeita? On tietysti, mutta ne on lähinnä suojaamaan meitä meloessa pärskeiltä ja pikkukuuroilta. Ei ole hyvä kastua, jos ei ole pakko. Emme halua vilustua. Kirjoitti aamutuimaan Jakko 63 v.

Maanantai 23.7.

Sadetta, sadetta, sadetta ja illalla vielä kovia tuulenpuskia. Ei viitsitty rantautua sateessa, vaan melottiin ja odotettiin sään paranemista. Tuli retken pisin päivä, 46 km. Käytiin katsomassa yhtä leiripaikkaa. Oli huono ja saatiin maailman äkäisimmät hyttyset kimppuumme. Pääsimme niistä eroon vasta kun yhdessä nivassa nopeus kasvoi riittävästi ja ajoviima pudotti vihulaiset kyydistä.

Joki on jo rauhoittunut huomattavasti, vaikka vettä on edelleen paljon. Rinteissä näkyy sateen aiheuttamia maanvyöryjä. Isoja puita on tullut ryminällä alas jokeen. Jokeen juuttuneet ajpopuut ovatkin olleet väistelyn suurin tarve virrassa.

Nopeutemme on edelleen hyvä, mutta hieman pudonnut hiljentyneen virtaaman myötä. Nyt jaksaa meloa, eikä tarvitse joka manööverissä tsempata täysillä virtaa vasten.

Joen- ja virranlukutaito on reissun aikana kehittynyt vastaamaan joen erityispiirteisiin.
Tänään onnistuimme ennakoimaan ja väistämään voimakkaan akanvirtapyörteen.

Illalla taas tuuli nappasi telttamme ja Lauri juoksi sen kiinni. Nyt karkulainenon sidottu tukevasti kiviin. Samoin kanootin päällä on kolme isoa kiveä painona.

Päivän eläimet, neljä korppia, ilmes, hirvi ja vasa sekä pari sorsapoikuetta. Iltapalana papuja & corned beef.

On puoliyö, nati + Gulak. 284 km / 231 m togo, pudotus 3,7 m/km
P.S. Vaihdoin Sannaan uudet patterit. Ensimmäiset patterit ovat riittäneet matkan alusta tähän saakka.

14. syyskuuta 2012

Ladataan akkuja – kirjaimellisesti – 22.7.


Loading batteries - literally. We had quite a bit of rain & clouds. So we used every chance to load batteries.

Sunnuntaiaamu – 22.7.

Hyvin nukuttiin. Karhut eivät herättäneet vaan ystävämme Ropina. Loikoillaan teltassa ja odotellaan aamusateen hiipumista.

Aamun juttuja: Dixie-line, ranskalaisten voyagerien Wintercity, Caesar´s Land – tarina Hudson Bay Companysta. Eskimoiden nahanparkitseminen pureskelemalla. Pehmeä kuutinnahka on hyvä ihoa vasten. Luonnonsuojelijat, WWF, salametsästäjät Suomessa. Kotkansulat ja joutsenensulat.

Sunnuntai 22.7.

Karhut antavat olla ja saamme pitää lepopäivää. Päivä menee mm. puuhatessa aurinkokennon kanssa – lataus tuntuu tehottomalta. Saan sen verran virtaa kameroiden akkuihin, että voin kuvata joitan varusteitamme tositoimissa.

Suomen ja A:n liput nostettiin salkoon. Annan jokiveden lämmetä Ortliebin mustasa leilissä. Otan haalean suihkun ja nyt on mukava ja puhtoinen olo.



Lauri keitti peruna/porkkanasopan. Siitä riittää hyvin kahdelle miehelle kaksi ateriaa.Tarjosimme eilen Suomi-viinaa karhulle ja kun ei kelvannut, otimme omaan käyttöön. Kiitos siitä Pekalle. Tietysti vähän taikauskoisena ropsaisemme Otsollekin ryypyn.

Iltasade ajaa meidät telttaan hieman ennen kymmentä.

2203 Nati, sateen ropistessa Gulak.
Tänään ei edetty, tilanne 284 km / 231 m togo, pudotus 3,7 m/km

7. syyskuuta 2012

Karhu tuli leiriin – 21.7.

This is how our camp looked to the brown bear, when it came to visit us.

Lauantaiaamu 21.7.

Tuntuu hyvältä herätä, kun aurinko lämmittää telttaa. Sininen taivas. Panen aurinkokennon teltan katolle katselemaan taivaalle.

Laurin kanssa jutellaan suomensukuiset kansat, Aunuksen retki, jossa olivat mukana Laurin isä ja Arvo-enoni. Ajaudutaan sitten poliittisesti jakautuneisiin urheiluseuroihin, Nuoriin Kotkiin, Pioneereihin ja Partiolaisiin. Kerroin siviilipalvelusajastani Valtion väestönsuojelukoulussa.

Lauantai 21.7.

Olen juuri painamassa Sannan leirissä –nappulaa, kun Lauri sanoo ”karhu”.
Tosiaan, nuori harmaakarhu tallustaa päättäväisen näköisenä leiriämme kohden. Kun nousemme Laurin kassa seisomaan ja älähdämme, karhu tulee toisiin ajatuksiin ja pötkii pusikkoon.

Emme pidä lepopäivää, emme jää yöksi samalle saarelle uteliaan nallen kanssa.

Illalla laittamani merkkitikku joen varressa kertoo veden nousseen edelleen. Osassa jokea ei enää ole rantoja, vaan vesi menee pitkin pusikoita.
Vettä on valtavasti ja se virtaa lujaa. Väistelemme joen pohjaan juuttuneita, kuohaavia ajopuita ja niiden juurakoita.

Joen palmikko-osuuksilla on välillä vaikea arpoa, mihin suuntaan joki jatkaa menoaan. Gepsi näyttää parhaimmillaan yli 17 km/t nopeuksia ja paikoin virtaa nostaa aaltoa vain, koska vesi ei mahdu sileänä alas. Mieleen tulee ajatus, että nyt mennään rantaan ja odotetaan, että vesi laskee tolkullisiin lukemiin. Onneksi lopupäivästä meno alkaa helpottua joen uomien levetessä ja kaltevuuden laskiessa.

Löydämme sopivan pienen saarekkeen ja teemme siihen leirin. Ollaan rannassa hyvissä ajoin viiden maissa. Olemme molemmat väsyneitä sekä fyysisesti että henkisesti. Silti on hyvä fiilis, alkaa tuntua siltä, että loppumatka on jo helpompaa.

Huomenna pidämme lepopäivän, jos karhut sen meille suovat.
21:34 Nati + Gulak. 284 km / 231 m togo, pudotus 3,7 m/km

P.S. Jäi kertomatta, että karhun näkeminen sai minut avaamaan ostamani karhusprayn kaupan paketista. Olin ajatellut, että selvitään Laurin spraylla ja jos en joudu avaamaan omaani, voisin yrittää myydä sen takaisin kauppiaalle. Huh – jos karju olisi tullut seurakseni aamukakalle, ei minulla olis ollut tarjolla kuin hajustamattomia baby-kosteuspyyhkeitä. Nyt mennään pusikkoon karhuspray vyöllä kuin skoobari ikään. (translitteroijan kommentti: karhuepisodi unohtui nopeasti ja samoin karhuspray. Meillä molemmilla oli spray käyttövalmiina teltassa kun menimme nukkumaan, ei sitä muuten pidetty mukana.)

6. syyskuuta 2012

Ledge on paikka koskessa, johon ei pidä joutua – 20.7.

Thunderstorm in the mountains. Better wait & see on the solid ground. I was a little worried about our canoe. If the wind gets bad, it may blow it down the river. OK, it was fully loaded.

Perjantaiaamu 20.7.
Aamusateen pisarat teltan kattoon voisi laskea. Pieni ripaus, jonka navakka etelätuuli kuivaa hetkessä. Etelätuuli puhaltaa vuorilta tänne laaksoon. Teltan sivutaskussa ollut kelloni näyttää 22 astetta. Eka lämmin aamu.

Laurikin herää ja toivoo sammalpohjaa nukkualustaksi. Nämä kivikot ja ohut alusta eivät tunnu tekevän hyvää rasittuneelle kropalle. Oli minullakin illala nivelet kipeänä keskiviikon ja torstain kiipeilyistä.

Perjantai 20.7.
Pisin päivä tähän mennessä, 37 km. Joen piti rauhoittua, kun olemme jo reilusti vuoriston ulkopuolella, mutta kattia kans.

Vettä on paljon ja se viilettää aivan liian lujaa. Pystysuorien kallioiden mutkiin muodostuu ruotsinlaivan potkuriviran kaltaisia isoja pystypyörteitä (boils). Vesi kiehuu ja nousee jopa puoli metriä ympäröivän veden yläpuolelle. Silti pyörteeseen on pakko meloa. Kallion vieressä kuohaa vielä hurjemmin. Yleensä puolen kierroksen jälkeen saamme kanootin raivoisalla melonnalla pois pyörteestä.

Muutama kilometri lähtömme jälkeen tulee vastaamme yllättäen se paljon puhuttu Ledge. Joki kapenee ehkä kymmeneen metriin, vasemmalla on liki yli koko joen ulottuva kynnys, jossa vesi möyryää hurjana. Oikeassa rannassa pieni lohkareinen kallio. Kummallekaan rannalle ennen kuohaa ei pysty rantautumaan.

Meillä ei ole mitään mahdollisuutta pysähtyä. Ohjaan ihan oikeaan rantaan, nopeutemme on yli 14 km/t.
”Ajan kalliolle!” huudan Laurille. Tähtään oikean rannan parin lohkareen väliin. Uskon nopeutemme ja liike-energiamme riittävän, että nousemme kokonaan kalliolle ja pysähdymme. Totaali paniikkiratkaisu – kuohaan emme saa joutua.

Kivien kohdalla Lauri vääntää keulan takaisin virtaan. Liu-umme ulommaisen kiven päälle, se pudottaa nopeuttamme ja livahdamme hallitusti ledgen ohi. Tilaa manööverille on tasan kanootin leveys.
Ledgen jälkeen on pitkä rivi parimetrisiä seisovia aaltoja. Viiletämme niistäkin rantaa hipoen ohi.
Oli reissun täpärin tilanne.

Iltapäivällä ajan huolimattomasti kahden virran yhtymäkohtaan ja tässä voi rehellisesti sanoa, että vakaa kanoottimme pelastaa tilanteen. Horjahdamme, mutta virta ei silti nappaa pahasti kanoottiin.

On vaativa reissu. Sateet ovat lisänneet joen virtaamaa ja se on vaarallisen kovaa. Täällä alempana isot vesimassat ja virran irtirepimät täysikasvuiset puut lisäävät haastetta. Vettä on paikoin niin paljon, että keskellä muuten sileää virtaa alkaa muodostua kohtalaisia aaltoja kuin tyhjästä. Virran gradientti alkaa jo pienetä niin, että sen huomaa. Paljo vesi pitää matkaamisen edelleen täysipainoisena koskimelontana.

Päivän finaali on ukkonen, jota pidämme tarppiin kääriytyneenä noin tunnin. Melomme ukkosen jälkeen vielä jokusen kilometrin, ennenkuin löytyy leiri.

Ilta on selkeä. Syömme minestronekeittoa, jota terästämme parilla kuksallisella makaronia ja puolella purkilla Corned Beefiä.

Teltassa viritämme Laurin selän suojaksi paksumman makuupussini. Tarkenen jo kevyemmällä kesäpussilla.

Huomenna pidämme lepopäivän. Parempi jatkaa matkaa hyvin levänneenä.

Meni vähän myöhään. 00:02 Nati + Gulak. 318 km / 357 m togo, pudotus 4,2 m/km

2. syyskuuta 2012

Karhu haluaa kyytiin – 19.7.

Curious grizzly, first b-encounter on the river.

Torstaiaamu 19.7. — Heräsin puoliviiden aikaan, kun sadepisarat napsahtelivat teltan kattoon. Pomppasin ylös ja hain teltan katolla yön olleen aurinkokennon. Kävin samalla aamupissalla ja takaisin makuupussiin.

Nyt kello on yksitoista ja kohtalainen sateenropina on jatkunut tuntikausia. Yleensä sade on lakannut puoleenpäivään mennessä, mutta tämä tuntuu taukoamattomalta. No, odotellaan. 

Torstaipäivä 19.7. — Päästään liikkeelle reilusti iltapäivän puolella. Ihmetellään matkaoppanamme olevan blogin printissä sanaa Ledge. Lauri muisti, että mun puhelimessa on englanti-suuomi –sanakirja. Löytyi, ledge on hylly. Arvelemme, että joessa on jonkinmoinen kynnys. Yhden kanjonin läpi tulemme, mutta ledgestä ei ole tietoa. Piti olla 137 km kohdalla.


Sen sijaan 140 kilometrin kohdalla meitä katselee jokitörmällä kohtalaisen kokoinen harmaakarhu, grizzly.

Se nousee takajaloilleen nähdäkseen meidät paremmin. Se lähtee seuraamaan meitä rantaa pitkin. Onneksi virta vie meitä vauhdilla eteenpäin.

Maltamme pysähtyä vasta 145:n kohdalla ja teemme paikalle leirin.


Otan muutaman kuvan leirinpystytys- puuhistani. Laitan pajuhakoja teltan alle pehmikkeeksi ja suojaksi mutaa vastaan. Lauri tekee iltapalaksi riisi-sipuli –keitoksen. Hyvää on.

Laurin puuhatessa ruokaa kävelen jokivartta alaspäin. Muutaman sadan metrin päässä näyttää olevan se Ledge:  rannalta veteen työntyvä kallionkieleke, joka muodostaa pienen putouksen. Matalalla vedellä varmaan mainittava, mutta nyt isolla vedellä emme olisi ehkä huomanneet sitä lainkaan. Kerron Laurille, että näin ledgen, eikä siitä ole meille harmia.

Joki alkaa muuttua rauhallisemmaksi, silti tänään oli isoja aaltoja ja useita hankalia kivikkoja. Parhaimmillaan joki toi meitä alaspäin 16,8 km/t. Nytkin telttaan kuuluu kosken kohina ja välillä kolahtelua, kun kivet pyörivät virrassa. Olemme juuri vuoriston rajalla, tästä eteenpäin alkaa maisema tasata.

Pakko myöntää, että jännää ja jopa hermostuttavaa on ollut, kun lasketaan isoa vettä sokkona ja vauhdilla. No, hienoa tämä on.

Eka kerta, ettei tullut vuoristolle tyypillistä alkuillan rankkasadetta. Hyvä sekin.
23:26  Nati, Gulak. 355 km / 513 m togo, 5 m /km.
Osallistu ja ällisty: Snake River Road Show