Even on the Peel (about 1 mile down from the Taco Bar) we are careful with our canoe. We pull it close to the camp & tie it up.
Keskiviikkoaamu 25.7.
Aurinko – sen lämpö herättää seitsemän maissa. Avaan teltan
luukkuja. Kevyt tuuli vilvoittaa ja uni jatkuu.
Täydellinen hiljaisuus. Mitä nyt paarmat pörrää teltan
hyttysverkon takana.
Lauri on tehny tulet ja lämmittänyt vettä aamupuuroa (yäk!)
varten. Pakko mennä puurolle, vaikka vatsa toimii muutenkin.
Vesi joessa näyttää nousevan. Olemme aika matalassa
rannassa. Toivotaan, ettei joki aja meitä Jaakonpäivän kunniaksi evakkoon.
Setvin äsken karttojamme. Tarkemmista kartoista puuttuu 50
kilomterin osuus Peeljokea. Tuskin eksymme.
Keskiviikko 25.7.
Lepopäivä tekee hyvää. Kun ainoa tekeminen on melonta, niin
leiripuuhastelu pakottaa rentoutumaan.
Välillä istumme Laurin kanssa pitkään puhumatta. Omissa
ajatuksissamme. Varmaan molemmat miettivät kulunutta kahta viikkoa.
Saan sentään pestyä yöpaitana pitämäni ohuen fleecen,
pitkähihaisen Muston aluspaidan ja yhdet kalsarit. Helteinen aurinko ja kevyt
tuuli kuivattaa pyykin hetkessä. Pakkaan kuivapuvun pois. Vesi ja ilma ovat läpöisiä, en
tarvitse kuivapukua sileää Peeljokea meloessa.
Vilskettä: Vesitaso tuli lännen suunnasta, kiersi leirimme
yli ja laskeutui ylävirran puolelle hakemaan jonkun porukan pois. Kiikaroimme konetta, ei ollut käyttämämme Black Sheepin
väreissä. Pontooniin sidottu kanootti on keltainen. Tai ehkä siinä on kaksi
kanoottia sisäkkäin, emme näe niin tarkasti.
Syömme kahdesti porkkana-peruna-pussisipulikeittoa. Nyt on
perunat ja porkkanat syöty. Laitan aamuksi papuja turpoamaan. Pavut ja Corned
Beef on tymäkkä aamiainen. Jaksaa meloa.
Illalla muistan vielä heittää Laurin toivomuksesta lämpöisen
Jaakonpäivän kiven. Heitän kaksi. Toisen heiton filmasin ja toisesta molskahduksesta
otin stillkuvan.
Päivän puheenaiheena on melonta. Kuinka eri ihmisille sillä
on niin erilainen merkitys. Lajin pahimmaksi edustajaksi nimesimme muutaman
naisen ja ämmämäisen miehen, jotka haluavat turvallisuuteen vedoten jokaisen
harrastavan tätä lajia juuri oikealla tavalla. Heidän tavallaan.
Illan ohjelma on ampiaistanssi pyyhkeillä huiskien teltan
ympärillä. Jostain syystä kolme meluisaa pörriäistä haluaa välttämättä sisä- ja
ulkoteltan väliin pörräämään. Ne osaavat tulla välikköön vaikka ihan maan
rajasta teltan liepeen alta. Sen jälkeen ne pörräävät hullun lailla teltan
topissa ikäänkuin paniikissa ulospääsyä etsien. Emme kumpikaan ymmärrä ampiaissen logiikkaa.
Vielä vesitasosta. Tai oikeammin porukasta, joka lähti
kotiin.Arvelemme heidän meloneen jonkun toisen Peel-joen sivuhaaran. Jos he
olisivat lähteneet Dua Lakesilta meidän jälkeemme, he tuskin olisivat meloneet
näin nopeasti alas. Tuli mieleen, että toivottavasti lentäjä tai melojat
kertovat Kanoepeoplelle, että näkivät leirimme. Ja vielä parempi, jos sana
kiirii Suomeen.
Viikon päästä keskiviikkoaamuna meillä on treffit noutoauton
kanssa Dempster highwayn lossilla. Jos säät suosii, loppumatka ei ole ongelma.
Emme toivo pohjoistuulta.
Teltan sivulokerossa kelloni lämpömittari näyttää 32 astetta
celsiusta! Mulla on vielä aurinkokenno ja Riitan kamera latuuksissa
teltan aktolla. Nappaan ne ois ja sitten nukkumaan.
Nati 21.52 Gulak – 200 km / 99 m togo