25. syyskuuta 2012

Jaakko heittää lämpöisen kiven — 25.7.




Even on the Peel (about 1 mile down from the Taco Bar) we are careful with our canoe. We pull it close to the camp & tie it up.
Keskiviikkoaamu 25.7.

Aurinko – sen lämpö herättää seitsemän maissa. Avaan teltan luukkuja. Kevyt tuuli vilvoittaa ja uni jatkuu.
Täydellinen hiljaisuus. Mitä nyt paarmat pörrää teltan hyttysverkon takana.
Lauri on tehny tulet ja lämmittänyt vettä aamupuuroa (yäk!) varten. Pakko mennä puurolle, vaikka vatsa toimii muutenkin.

Vesi joessa näyttää nousevan. Olemme aika matalassa rannassa. Toivotaan, ettei joki aja meitä Jaakonpäivän kunniaksi evakkoon.
Setvin äsken karttojamme. Tarkemmista kartoista puuttuu 50 kilomterin osuus Peeljokea. Tuskin eksymme.

Keskiviikko 25.7.

Lepopäivä tekee hyvää. Kun ainoa tekeminen on melonta, niin leiripuuhastelu pakottaa rentoutumaan.
Välillä istumme Laurin kanssa pitkään puhumatta. Omissa ajatuksissamme. Varmaan molemmat miettivät kulunutta kahta viikkoa.

Saan sentään pestyä yöpaitana pitämäni ohuen fleecen, pitkähihaisen Muston aluspaidan ja yhdet kalsarit. Helteinen aurinko ja kevyt tuuli kuivattaa pyykin hetkessä. Pakkaan kuivapuvun pois. Vesi ja ilma ovat läpöisiä, en tarvitse kuivapukua sileää Peeljokea meloessa.

Vilskettä: Vesitaso tuli lännen suunnasta, kiersi leirimme yli ja laskeutui ylävirran puolelle hakemaan jonkun porukan pois. Kiikaroimme konetta, ei ollut käyttämämme Black Sheepin väreissä. Pontooniin sidottu kanootti on keltainen. Tai ehkä siinä on kaksi kanoottia sisäkkäin, emme näe niin tarkasti.

Syömme kahdesti porkkana-peruna-pussisipulikeittoa. Nyt on perunat ja porkkanat syöty. Laitan aamuksi papuja turpoamaan. Pavut ja Corned Beef on tymäkkä aamiainen. Jaksaa meloa. 

Illalla muistan vielä heittää Laurin toivomuksesta lämpöisen Jaakonpäivän kiven. Heitän kaksi. Toisen heiton filmasin ja toisesta molskahduksesta otin stillkuvan.

Päivän puheenaiheena on melonta. Kuinka eri ihmisille sillä on niin erilainen merkitys. Lajin pahimmaksi edustajaksi nimesimme muutaman naisen ja ämmämäisen miehen, jotka haluavat turvallisuuteen vedoten jokaisen harrastavan tätä lajia juuri oikealla tavalla. Heidän tavallaan.

Illan ohjelma on ampiaistanssi pyyhkeillä huiskien teltan ympärillä. Jostain syystä kolme meluisaa pörriäistä haluaa välttämättä sisä- ja ulkoteltan väliin pörräämään. Ne osaavat tulla välikköön vaikka ihan maan rajasta teltan liepeen alta. Sen jälkeen ne pörräävät hullun lailla teltan topissa ikäänkuin paniikissa ulospääsyä etsien. Emme kumpikaan ymmärrä ampiaissen logiikkaa.

Vielä vesitasosta. Tai oikeammin porukasta, joka lähti kotiin.Arvelemme heidän meloneen jonkun toisen Peel-joen sivuhaaran. Jos he olisivat lähteneet Dua Lakesilta meidän jälkeemme, he tuskin olisivat meloneet näin nopeasti alas. Tuli mieleen, että toivottavasti lentäjä tai melojat kertovat Kanoepeoplelle, että näkivät leirimme. Ja vielä parempi, jos sana kiirii Suomeen.

Viikon päästä keskiviikkoaamuna meillä on treffit noutoauton kanssa Dempster highwayn lossilla. Jos säät suosii, loppumatka ei ole ongelma. Emme toivo pohjoistuulta.

Teltan sivulokerossa kelloni lämpömittari näyttää 32 astetta celsiusta! Mulla on vielä aurinkokenno ja Riitan kamera latuuksissa teltan aktolla. Nappaan ne ois ja sitten nukkumaan.
Nati 21.52 Gulak – 200 km / 99 m togo