22. elokuuta 2012

Viisi mutkaa matkassa - 13.7.

First canyon after 12 km of nice rapids - enough water. Canyon is ok with this water. Places to land and scout are between the five corners. It is good to hike the canyon to get an overall picture. Finally we got good firewood.

Kaksitoista kilometriä koskea, tulimme alaspäin runsaat kuusi metriä kilometrillä. Paljon kiviä, koski lähinnä I-II -luokkaa. Vähän tulee vettä kanoottiin, mutta ei ongelmaksi asti. Parhaimmillaan gepsi näytti nopeudeksi 18 km/t, keskinopeus 13. Meno pysähtyy hankalaan kanjoniin, jonka viisi mutkaa on pakko kävellä katsomaan.

Teemme alustavan suunnitelman, numeroimme kosket, ylin on vitonen, alin ykkönen. 5 ja nelonen rosvoväylää, 3 ensin vasenta reunaa, loppu oikealla, 2 liinaamalla vasenta reunaa ja ykkönen laskemalla.
Kanjonissa pääsee rantautumaan koskien välillä.

Jos olisimme kahdella kanootilla matkassa, olisi mahdollista kokeilla kanjonin läpilaskua kerralla, ei ne kosket niin pahoja ole, kakkosia ja joku kohta kolmonen. Nyt ei kokeilla.

Iltapalaksi on pasta carbonaraa, maistuu.

Nyt on jo pystyynkuivaneita kuusia, joista saamme kunnon nuotion. Ei tarvitse tuskailla tuoreiden vaivaiskoivujen kanssa. Temme leiriin kasan puita seuraavalle tulijalle.

Lähtö joelle jännittää aina, viimeyönä heräilin tämän tästä miettimään erilaisia kauhukuvia tulevasta. Nyt olo on rauhalisempi. 485 kilometriä on vielä edessä. Nukkumaan. (vähän ensin Gulakia) 22:07

2 kommenttia:

  1. Sinulla on ollut koko ajan tarkka tieto jäljelläolevasta matkasta. Rannikkoa kiertäessäni tuntui turhalta tutkia mitä matkasta on jäljellä ennen kuin vähintään 2/3 oli takana - tuntui niin paljolta, ettei sitä vartavasten halunnut miettiä.

    VastaaPoista
  2. Toi loppumatkan kirjaaminen on ollut tapana jo silloin, kun purjehdin viikkojen pituisia avomeriretkiä. Veneessä sen avulla pystyi ennakoimaan ruuan ja ennen kaikkea veden kulutuksen. Mitä aikaisemmassa vaiheessa säätää aikataulua, sitä pienemät muutokset riittävät. Rannikon melonnassa kannustimena oli 1% takana (14 km!) ja sitten 5-10-20 ja 50 % olivat seuraavat etapit. Snakeriverillä piti lähinnä tietää, montako extrapäivää oli käytössä tietyillä keskipäivämatka-arvioilla. Meillä oli paluukuljetus varattu ja maksettu 1.8. aamuksi. Noutaja tuli hiekkatietä runsaan 600 kilometrin päästä, joten oli hyvä olla ajoissa paikalla. Minulla oli aikataulutaulukko, johon kollasin etenemistämme. Toinen oleellinen tieto oli, paljonko olimme tulleet alaspäin. Se antoi karkean ennakon tulevista olosuhteista. Laskennallinen pudotus oli 3,6 m/km. Jokainen päivä, joka melottiin jyrkempää jokea, ennakoi helpompia oloja jatkossa. Ihan näin se ei mennyt, koska vettä tuli taivaalta koko ajan lisää.

    VastaaPoista