23. elokuuta 2012

Huolellista koskenlaskua – 14.7.


Snakeriver First Canyon 2nd bend from Jaakko Makikyla on Vimeo.

Aamu kanjonissa käy eniten hermonpäälle. Fyysinen rasitus on vähäistä, mutta useassa kohtaa pitää meloa millintarkasti. Kanjonin jälkeen on jatkuvaa ykkösen-kakkosen koskea, paljon kiviä ja kovavauhtinen virta. Loppupäivän melomme Snakeriverille tyypillistä palmikkoa, jossa joki virtaa useassa uomassa. Palmikkoa on hauska meloa, virta vie, riittää kun ohjailee.


Leiriksi löytyy matala mukulakivisärkkä. Maa on kuivaa, mutta kivistä. Taitamme pihlajanoksia, niistä tulee oiva pehmike teltan alle. Kuivia ajopuita löytyy myös. Olemme jo metsä (kuusi) vyöhykkeellä ja polttopuita on, lähinnä virran mukaansatempaamia ajopuita juurakoineen.

Joki vaikuttaa täydemmältä kuin ihan ylhäällä. Melomme vesiruuhkassa.

Ilta on liki pilvetön.

Päivän eläimet karibu, tietysti komeasarvinen ja ihan uskomattomia valkoisia dall -lampaita, jotka liikkuvat liki pystysuoralla kallioseinämällä. Niitä oli kymmeniä.

Ai-niin, vielä nähtiin korkealla lentävä potkurikone - ei vesitaso. Lensi korkealla länteen ja tuli noin tunnin päästä takaisin. Tuskin huomasivat meitä.

Nati 22:58 nyt vähän Gulakia. Eka kerta ohuessa makuupussissa. Tällä retkellä.

3 kommenttia:

  1. Laurin melatyöskentelyä on hauska katsoa, koska siinä on helpon tyylittelevä ote -- ikään kuin aikaa olisi ruhtinaallisesti. Ja ehkä onkin, vaikka mennään pystykallion viertä niin likeltä, että tuossa tilanteessa olisin (ainakin minä) yrittänyt etsiä vaihtoehtoisen reitin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Tuo oli tällä kohtaa vaihtoehto, kanjonissa vaihtoehdot olivat vähäiset, piti vaan osua ja ratsastaa sen lempeimmän pisaran reittiä. Laurin kanssa se meni niinkuin piti.

      Poista